Vain sydän näkee oikein

hautausmaa on mietiskelyn mekka

2011-07-04T16:28:00.001+03:00

Oih ja voih mikä päivä on ollut. Tuntuu, että eneriat on ihan lopussa, kun viikko alkaa. Ei minusta ois kokoaikaiseksi kotiäidiksi, ainakaan näin pienille... Minussa on se vika, etten ole kovin järjestelmällinen ihminen, joka pystyisi elämään tarkan aikataulun kanssa (ton tunnen kyllä suurta tarvetta sellaiselle) ja tämä sitten kostautuu täydellisenä kaaoksena mielessäni, toiminnassani ja välittyy lapsille.

Sääkin on taas muuttunut ihanan helteen jälkeen pilviseksi, joten auringonkin puute saattaa näkyä. Aamulla kävimme honkanummen hautausmaalla mummon ja lasten kanssa. Hautausmaat ovat jotenkin tosi kauniita paikkoja. Siellä kävellessä mietin, että miksi en ole käynyt siellä useammin.. Nyt voisin kyllä tykätä kävellä siellä hiljaisuudessa ja mietiskellä elämää.

Iltapäivällä mentiin mummolle, kun meno alkoi käymään liian sekavaksi. Siellähän sitten pengottiin laatikot ja lopputuloksena oli monta postikorttia, postimerkkiä ja muuta korua ja härpäkettä pitkin lattioita :O
Milma Ei suostunut lähtemään enää kotiin ja mä sentään lähdin Kasun kanssa. Sain lainaksi aidoista helmistä tehdyn kaulakorun, jonka olemassaolosta en tiennyt mittää..

nyt kasu tuli repimään lahjetta, joten laitan kuvia pian ja kerron Milman uudesta hienosta lahjasta lisää :)

vanha tekstinpätkä

2011-06-25T12:35:00.000+03:00

dodii... tänää päästiin muskariin, siis pitkästä aikaa vaikka matkalla sinne tai yhden lenkin kautta tai ennen ku se lenkki ees alkoi oikeastaan mä ajattelin jo kääntyä kotiin takas kun milma tapansa mukaan vaan itki vaunuissa. huoh. nojuu, oli se siis hyvä et päästiin sinne muskariin. Siellä on ihan vaan muutama meidän lisäks. Ollaan siis nuorimpia, myös minä, kun ne muut äidit mua aikapaljonkin vanhempia. Muut vauvat siellä on jotain 7kk-> ja ne kaikki taitaa ryömiä jo. Luulis et Milmaa alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kun se tapitta vatsalalan paikallaan ja muut menee eteenpäin ja pääsee minne haluavat!

Eilen Ella ja Niilo kävi meillä äitiensä kanssa (hehee lapset etusijalla!) Niiloa en niinkään ollut nähnyt kuin kerran ja siitä oli kasvanut iso poika, konttas ja meni sellasessa karhuasennossa tai nousi tukea vasten. Ellallakin oli jo kova vauhti kun tajunnut muutama päivä sitten et paikallaan ei tartte loppuelämäänsä maata vaan jalat vatsan alle ja menoks! Eli tätä odotellessa seuraavat pari kuukautta taitaa mennä meillä. Taidan olla malttamaton äiti, kun otan stressiä tästä! MUTTA tänään milma sängyllä möngersi omalla hassulla etana vauhtia mataavalla tavallaan muutamia senttejä, koska MÄ olin houkuttimena, eka sängyn laidalle päin ja sitten 90 asteen käännös oikealle.

Huomenna mennään Hetan 1-v synttäreille aamusta. Milman toiset synttärit joissa se on vieraana. Tein tänään TAAS mokkapaloja suklaanhimoon ja Milmalle keitin (mikrossa tosin) oikeista hiutaleista puuroa, johon sekoitin mangoa. Tykkäs ihan tosi paljon!! Ainiin, Milma on muuten alkanut aukomaan suutaan sen näköisenä, et se haluaa sinne jotain. Nyt se on tehnyt sitä kun on nähnyt meidän syövän jotain :D Ja voi pärisytys kun se sellasenkin tajus tässä yks päivä, kyllä sylki lentää (onneks vaan omiin kasvoihinsa, kun ei vielä niin voimakasta ole) mutta se on siis tosi kivaa päristyttää :)

ilmeisesti kevättalvelta 2009

2011-06-24T17:11:00.005+03:00

LEIJA TURUNEN

TRUE ANGEL ON EARTH

WATCH & ENJOY, FEEL HER ENERGIES AND BREATH THEM

Juhannuksen menyy etc.

2011-06-24T16:46:00.001+03:00

Nyt on vatsa täys. Meillä syötiin seuraavanlaisia herkkuja omasta grillistä:

Halloum sinappikaalipedillä

Kanavartaat

Maissia

Paahtopaisti

(jota kirjoittaja ei syönyt)

Mannasuurimokakku eli Halvas

Ruokajuomana vesi ja valkoviini jäisten mansikoiden kera

Voisinpa kertoa, että ruokailu ja ruoan valmistaminen olisivat olleet ihanan seesteistä. Pienempi lapsi kitisee väsyneenä ja isompi tyttö huutaa kurkku suorana jotain omaa mölyänsä ja haluaa kurkkia parvekkeelta alas -vanhemmat sydän syrjällään, ettei vaan putois alas. Hetken tietty pelasti ihana aurinko, joka muistutti, että on kesä ja JUHANNUS :)

Meno jatkui sotkuisena ruokapöydässä. Lopuksi mieheni soitti isälleen, minä aloin lämmittää ruokaa pienimmäiselle ja Milma tyttö juoksi sänkyymme yltäpäältä liassa. Samaan aikaan poikamme kakkasi lattialle ja päätti alkaa leikkimään ko. asialla. Kasun ruoka on edelleen tätä kirjoittaessa siellä mikrossa.. Lapset puhtaat, keittiön pöytä puhdistusta vaille.

Ensi kesäksi kyllä vuokraan mökin jostain. Olen ihan täys näitä kaupunkijuhannuksia vaikka joinain juhannuksina olemme olleetkin mökillä mieheni sukulaisten kanssa. Täytyy vain laittaa itselleen muistutus, jotta muistaa vuokraa sen mökin ajoissa :)

Juhannukseen ehdottomasti kuuluu:

Yhdessäoloa <3 hyvää ruokaa <3 pitkää pinnaa <3 kokko tai nuotio <3 savun tuoksu <3 järvessä uinti <3 puusauna <3 ulkoilu

up: Keskikesä

down: viileät ilmat

Ajatuksia sankareille

2011-06-24T10:20:00.002+03:00

Hermojani säästelläkseni haluan kirjoittaa muutaman aforismin Virve Sammalkosken kirjasta Tartu Hetkeen. Kuvat ovat Kirsi Neuvosen.

Oppimiseen ei ole muunlaista alkua kuin ihmettely. -Platon

Aina tulee olemaan eskimoita, jotka kertovat kongolaisille, miten selvitä hengissä. -Stanislav Jerzy Lec

Se, joka on järkevä, antaa periksi. Tähän perustuu tyhmyyden maailmanherruus. -Marie Ebner-Eschenbach

Epätoivo on hinta, joka pitää maksaa mahdottomasta päämäärästä. -Graham Greene

Kun kävelet, kävele. Kun istut, istu. Ennen muuta, älä horju. -Yun-Men

Maailmassa ei ole mitään vaikeaa. On vain muuan vaara: keskittymiskyvyn puute. -Kiinalainen sananlasku

Ei ole olemassa toivottomia asioita. On vain ihmisiä, jotka ovat luopuneet toivosta niiden suhteen. -Clare Boothe Luce

En halua tehdä rahaa. Haluan ainoastaan olla ihana! -Marilyn Monroe

Jos naurat, naura lujaa. -Tuntematon

Nuoruus on jatkuvaa humalaa - järjen kuumetta! -La Rochefoucauld

Koti

2011-06-23T13:15:00.001+03:00

kesähelteellä oli kiva oleilla partsilla

Milman tekemää taidetta pienenä

Wanhat autot-mobile

Eteinen

Pionit mummon pihalta. Rakastan näiden tuoksua!

Milman taidenurkkaus

Olohuone leikkien vallassa

unelma

2011-06-23T11:32:00.001+03:00

Ideathan tiettävästi tulevat korkeimmilma tahoilta, aioneilta ja enkeleiltä. Eilen sain päähäni taas, että voisin yrittää ylläpitää blogia. Toki minulla on se toinenkin Inner Peace blogi olemassa, tosin sinnekään en ole mitään laittanut pitkään aikaan. En jaksa liikaa sanoa kuinka kaikella on tarkoituksensa, mutta sain muutama päivä sitten trendi lehden joka jäi makaamaan niille sijoilleen kettiön työtason päälle muutamaksi päiväksi, kunnes muistin avata mokoman lehden. Ehkäpä sen maallinen sisältö pyysi minua maadoittamaan ajatukseni vahdikkaan henkisen ajanjakson jälkeen ja suuntaamaan tämänkin bloginsisällön tuiki tavallisiin trendeihin tai ainakin niiden pohdiskeluun. aiemminhan pidin blogia kotielämästä, mutta eipä tästä keksi sen ihmeellisempiä kirjoitella :D

Tiedämmehän, että aika ja oivallukset noupeutuvat kokoajan ja tämän eilisen päähän piston jälkeen salilla koppasin näppeihini jonkun naistenlehden ja kotimatkalla tajusin kuinka itsekin -kyllä- sitä on aikuistunut, että sellaiset trendilehdet (jonka tilaamisen lopetin jo) eivät ehkä ole ihan sitä mun maailmaa. Yleensä olen tuon lehden jättänytkin niille sijoilleen ja siitä roskalaatikkoon.

Tarkoituksena ei nyt kyllä ollut aikakauslehdistä jauhaminen tai niiden sisällön sopimisesta tiettyyn elämäntilanteeseen, mutta sanonpa vain että se lehti siellä salilla (oisko ollut MeNaiset, Avotakka tms on ehkä enemmän mun lehti nykyään, niin tylsältä kuin se kuulostaakin).

Mun sisälläni on ollut viime viikoina todenmoinen tuli päästä shoppailemaan ja sisustamaan ja kaikkein eniten unelman toteuttaminen. En voi sanoa unelmaani ääneen, saati kirjoittaa sitä tähän, mutta ehkäpä seuraava kuvasarja antaa jotain osviittaa asiasta :)

noniin ja koska poika heräs niin sanonpa, että

Hyvää Juhannusta!!!

:)

2010-10-27T14:05:00.001+03:00

Mitäs meille? Tätä asiaa voisi tarkastella niin monesta näkökulmasta, joten aloitanpa kotielämästä. Olin maanantain ja tiistain Milman ja Kasun kanssa kotona kolmisin, kun Milma oli kipeenä. Sikäli harmillista, kun maanantaina olisi voitu tehdä opinnäytetyötä ja tiistaina olisi ollut Kasun lääkäri, joka ehkä hyvä että peruuntuikin, kun se tuntui jotenkin turhalta... Aika varattiin koliikkiajaksi, eikä tällä lapsella ole koliikkia, kunhan itkee. Kaikki vauvat itkee ja joo kyl mä ymmärrän et tällainen voi kuulostaa hirmuisen itsekkäältä ja pinnalliselta jos joutuu ajelemaan huutavan vauvan kanssa aamuyöllä, jotta vauva olis hiljaa tai toinen vanhemmista saisi nukutuksi kotona.

Eilen mun pikkusisko oli meillä käymässä ja tosi kiva, kun pääsin kauppaan Kasun kanssa ja nauttimaan ulkoilmasta, jota tosi harmillisesti jää liian vähäksi nauttavaksi, kun pitää yhdistellä Kasun nukkumis- ja syömisajankohtia ja vaikka Milma ois kotona niin ulkoilu ainakin tällä hetkellä jää vähäiseksi, tuleehan se uus syksy ens vuonnakin ;)
Kivointa eilen oli, että siskoni sain milman nukkumaan päikkärit (mun kanssa ei enää onnistu) ja Milma oli ihan reipas sitten loppupäivän, kiitos tästä Annina :)

Mutta siis, tänään kiikutin Milman hoitoon ja onneks Kasunkin aamu-unet kestää johonkin puol kymmeneen, joten voidaan ihan hyvin nukkua vaikka puol ysiin aamulla, kun viime viikolla ja sitä edellisellä jne herättiin aina klo 7. Ja ihan hyvin kerettiiin, vaikka mihinkään ei ollut kiire; vein vaan Milman puol yhdeksitoista puistoon tekee savitöitä :) Ja kohtahan mä hänet haenkin.

En ois uskonut et kahden lapsen hoitaminen on näin rankkaa. Kaikki sitä sanoi kun odotin Kasimiria ja olin vaan et joojoo aika näyttää. Kuulema helpottaa kun Kasimirkin tästä kasvaa ja alkavat leikkimään yhdessä. Siis tätä odotellessa :) Kuukausi takaperin mä vielä mietin, et mikä tässä on rankkaa? siis mikä? ja kyl sen nyt tajuaa.
Henkisesti on rankkaa, ettei voi olla niin paljon läsnä Milman elämässä ja leikeissä kuin haluaisi tai ottaa syliin juuri silloin kun Kasimir tarvitsee mua ja yhdistettynä väsymykseen, jota nyt potee silloin tällöin. Kodin siistinä pitäminen, ulkoilemaan kerkeäminen (en siis nyt harrasta ollenkaan mitään vaunulenkkejä) ja tähän päälle opinnäytetyön kirjoittaminen :D Onneks se tuo mulle kivaa vaihtelevuutta, joten en koe sitä itselleni kovin rankaksi. Koti saa odottaa. Ja olenhan löytänyt vielä yhden energiaa antavan suunnan, eli henkisyyden kehittämisen ja siitä on enemmän toisessa blogissani :)

täällä taas!

2010-10-24T10:33:00.001+03:00

Heipsan!

Olen päättänyt taas kirjoittaa tänne blogiini jostain elämän asioista, toivottavasti tällä kertaa hieman aktiivisempana, mutta yhtä totuudella kuin ennenkin.

Tosin tässä elämäntilanteessa ei niin paljoa kuitenkaan tätä aikaa omien ajatusten yms jakamiseen jää, joten sitä suuremmalla syyllä yritän aikaa jostain repiä. Auttaahan tämä vaikka jäsentämään omia ajatuksia, jotka unenvähyyden ja kaiken muun rinnalla ovat täyskaaoksessa ;)

Mutta nyt yritän saada tämän konkkaronkan pihalle, saas nähdä kuinka kauan aikaa menee...

2009-10-23T19:41:00.001+03:00

Whee!!

2009-10-23T18:28:00.001+03:00

Hehkutusta

Sairaalasta kotiuduttuamme päätin saada Milman nukkumaan omaan sänkyyn - osastolla hoitajat saivat milman niin nätisti nukahtamaan sänkyyn, että taisin olla kateudesta punakka Kotona rumba meni seuraavasti: Ekana iltana jäi nätisti nojatuolissa imettämisen jälkeen sänkyyn ja enempää en muista. Sitten olenkin nukkunut TAAS milman huoneen lattialla lapsi kainalossa.

ÄRSYTYS

Hyvää on ollut, että Milma ei ole herännyt viime iltoina yhtään, kuten se aiemmin teki, kun nukutin rinnalla ja siirsin nukkuvana omaan sänkyyn. Taisi sillon säikähtää herätessään missä on -tai missä äiti (lue: rinta) on. Sairaalasta kotiuduttuamme olen yrittänyt samaa taktiikkaa, kuitenkin huonolla menestyksellä. Lapsi herää kun hänet nostaa, tai laittaa omaan sänkyyn.
Mä en vaan JAKSA valvoa! Kun meen milman viereen niin alkaa maraton imutus ja toisen nännin räpläys. AUTS AUTS auts!

Joo mä tiiän, et ois pitänyt aiemmin opettaa toinen nukuttaa omaan sänkyyn. Niinpä. Tänään mä päätin (tosin ajattelin, et petri ois osallistunut enemmän kuin minuutin kaks), et nyt saa οppia nukahtaa muualla kuin patjalla lattialla. Annoin Maidon nojatuolissa ja siirsin omaan sänkyyn, jäin viereen laulamaan, tassuttelemaan ja laittamaan maaten vähän väliä. Lopputulos oli yhden syliin noston jälkeen, että sinne se nukahti! Ja aivan varmasti aion jatkaa tätä jokailta, kunnes se jää sinne ilman mua. Tulee vaan selkä vähän kipeeks mut saa nyt tulla. Olen mm. huojentunut, että musta on tähän. Kyllä se itkee, mutta en mä keksi muuta.

Niin ja kiitos Anni, et tuit mua tässä asiassa!

Kuvia.

2009-10-15T15:06:00.002+03:00

Tässä sairaalasta kuvia.. Nopeasti milma toipui <3

elämä on yhtä juhlaa!

2009-09-14T13:27:00.001+03:00

Mitäs se kummisetä on keksinyt?

iskän kaa on kiva avaa lahjoja :)

"kiitos-katse" sylikummille :)

Kakkua kansalle (huomatkaa testosteronin vaikutus toisen kakun koristelussa)

taaperoimetystä

2009-09-08T20:51:00.001+03:00

En olekaan ennen tänne tainut mainita imetyksestä halaistua sanaa, joten nyt tulee muutos. Tänään omaksuin jonkin ajan mietinnän jälkeen itselleni uuden statuksen: taaperoimettäjä - ja lisäsin itseni taaperoimetyslistalle.
Tarvitsin jonkin sortin lämpeämisen tälle imettämisen jatkumolle ja kun milmankin 1v päivä lähenee uhkaavasti muutaman päivän päästä, niin eipä tässä nyt taida päästä imettämistä ennen sitä.
Olenkin kyllä ajatellut, että turha se on ottaa suurenpia paineita asiasta, vierottuu kun on sen aika. Tällä hetkellä hän kyllä haluaa päästä rinnalle iltapäivisin kun haen hoidosta ja iltaisin, kun nukahtaa + yöllä imutellaan riippuen paljon siitä kuinka paljon tämä mamma jaksaa olla saatavilla toisinsanoen huvituttina. Omaa unta kun se verottaa aikalailla.
Uutena siis keräsin erilaisia blogeja ja sivustoja aiheesta imetys. Ja onhan varmaan tulevana terkkarinakin hyvä olla erinäkökulmista tietoa aiheesta.

suunnitelmat muuttuvat

2009-09-08T13:31:00.001+03:00

Ehdin tässä sopivasti kirjoittaa jotain, ennenkuin pitää soittaa lääkärille ja hakea milma hoidosta. Niin, en voi kuin odottaa nyt päivien kulumista kerrallaan, koska saatiin uusi leikkausaika ja se tulee just niin hyvään saumaan, kun juuri ajattelin pääseväni pitkästä aikaa opintojeni pariin uudistuneella innolla, niin kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Toisaalta en jaksa kolmen epäonnistumisen jälkeen enää edes suunnitella asioita uusiksi kokonaan, kun minut on vallanut pessimistisyys ja ajattelen "no tietenkin se leikkaus taas peruuntuu." Syvä huokaus. Voin miettiä vaikka viikkoa ennen h-hetkeä onko asiat muuttumassa vai ei. Siltikin on vielä mahdollisuus saada flunssa.

Too bad luck.

No jos jostain pitää saada potkua tähän jumittuneeseen elämään niin tästä: tättädätättärää! Olen hakenut töitä. Vuoden kotona olo tympäisee ja tarvitsen tämän kaiken härdellin päälle töitä. hullua joka voisi sanoa ja niin varmaan sanon minäkin kun alan olee loppu :D Ehkä mä jaksan ja saan voimaa jos menen töihin. En kuitenkaan ajatellut tehdä duunia kuin aamuvuoroina arkisin tai viikkonloppuisin, illat kun menee tytön ollessa mun tisseissä kiinni ;) Eniten mietityttää, että mitä tytötä sitä uskaltaa tehdä. OlenKuinOlenkin hirmuisen epävarma ja herkästi säikähtävää tyyppiä. Aluksi jatkan vanhustenhoito puolella, kuitenkaan en ensisijaisesti ole ajatellut jatkaa lähihoitajana vaan päivittää ammattitaitoani sairaanhoitajan pätevyyteen. saas nähdä mitä käy vai pakenenko koti-elämään loppuiäkseni ja teen miljoona lasta, ettei tartte mennä oikeisiin töihin :p

Syy ylläolevaan on: LIIKUNTA! Olen myös päättänyt aloittaa kuntoilun. Tarvitsen kehonhuoltoa, mielen puhdistusta, parempia kommentteja mieheltä ja parempaa näköä :p hirveen pinnallista tiiän, mut ei tää kroppa kestä loppuelämää jos penkillä vaan istuu. Yksin en tykkää ulkona hölkätä, vaunulenkit on taaksejäänyttä elämää ja pieniin vaatekokoihin on mukavampi ahtautua kuin isoisiin. Petrihän on tiettävästi kuntosalilla voimannostoa treenaava mies ja sainkin häneltä innokkeen kokeilla kuntosalia. menen torstaina katsomaan läheiseen liikuntakeskukseen paikkoja ja toivottavasti alan siellä sitten treenailla.

Nämä ovat siis suunnitelmat tälle syksylle ja talvelle. Saas nähdä onnistuuko ;)

syksyä...

2009-08-28T09:38:00.001+03:00

Milman 1-vuotis synttäreiden lähestyessä kutsuin sähköpostilla suvun ja kummit koolle.

Ystäville meni facebookkiin vähän epävirallisempi kutsu. Ne osallistukoot ketkä haluavat ;)

Kesä meni ja tuli ja meni ja taas on syksy. Nojoo mitäs sitä päivittelemään. Nykyään vietän arkipäivät yksikseni kotona vaikka tuntuukin vähän hupsulta laittaa lapsi perhepäivähoitoon ja olla itse kotona kun mitään luentojakaan ei ole, mutta en mä mitään saisi aikaan Milman ollessa kotona. Onhan mulle vaikka mitä kirjoitustehtäviä ja lukemista. Yritän lohduttautua ajatuksella, että Milma viihtyy ryhmässään ja ne muut lapset on omaksunut Milman ryhmäänsä omaksi.

Pitkästä aikaan musta tuntuu oikeastaan elämä hyvältä. Eisiis sen takia että brutaalisti jätän lapseni huutaen hoitoon, vaan ylipäätään. En myöskään tiiä johtuuko se siitä, että pidän syksystä ja olen aloittanut taas opinnot, joka tarkoittaa että elämä menee eteenpäin ja kohta saatan olla valmistunut terveydenhoitaja vai tuntuuko perhe elämä oikeasti nyt siltä että en mä mitään ole valinnutkaan väärin? Ehkä mussa on tapahtunut adaptaatio :D

Oli syy mikä tahansa, olo on hyvä!

Uuujea!

2009-06-24T13:40:00.000+03:00

aurinko paistaa ja mä istun sisällä :p voi kakka! no siis juhannus meni näin:

ajoimme joutsan jouteeseen torstaina. Oltiin perillä joskus viideltä iltapäivällä. Illalla ihmiset alkoivat grillailee kotakeittiössä. Mä tietty nukutin vaan milmaa ja menin sitten itse nukkumaan ajoissa. Kelasin jo etten aio enää mennä mökille, tylsää siis. Tuli perjantai. Ihmiset ryyppäs (aikuiset siis), saunottiin, katseltiin kokkoa. Lauantai aamuna herättiin, muut nukkui. Mentiin ulos, siellä oli paljon hyttysiä. Vieraat lähti omaan mökkinsä nukkumaan ja vähän ajan päästä muukin poppoo heräs. Tehtiin ruokaa, saunottiin, möllötettiin. Ihmiset siis vietti darrapäivää :D en minä onneks. Sunnuntaina alkoi mun juhannus. Lähdettiin puoliltapäivin ajelee kotiapäin ja Petri heitti mut ja milman hollolaan Mellin äidin luokse. Sillä oli ihana pihapiiri vähänniinkuin joku maalaistalokylä tai piha mikä lie mut pienoiskoossa ja kävin sielläkin saunassa. Melli äitinsä ja hänen ystävänsä kanssa katto milmaa sen aikaa ja lapsi huusi kurkku suorana ÄITIII mut sit mielenkiinto meni veden kanssa läträämiseen ja huuto loppu.

Yöks mentiin toiseen taloon, johon tuli illalla 4v poika. Aluks oli vähän hurja meno mut seuraavana päivänä Milma sai uuden kaverin :) Päivä möllöiltiin oikeastaan sisätiloissa vaikka alkoi ihanat helle säät :D

Noei. OIkeesti oli ihanaa päästä pois kaupungista, vaikka olikin vähän askeettisempaa siellä itikoiden syötävänä ollessa. Kohta me lähdetään joutsaan uudelleen ja ehkä mennään takas moikkaa melliä niin, että petrikin on mukana. Ei oltu nähty Mellin kaa puoleen vuoteen ja sitä ennen vuoteen ja oli se ihanaa nähdä <3 Musta vaan tuntuu et mä en osaa olla enää yhtään samanlainen kuin ennen ja aina mun ajatukset on 99% milmassa joka verottaa mun sosiaalisuutta :(

Nyt odotellaan et milma herää. se taitaa nut nukkua maratonunta kun jätti yhdet une väliin. Mennään sitten ku on herännyt ja aamupalat maistellut ulos tekee jotain. Voishan sitä itse olla vaikka partsilla mut istunpa nyt sisällä :D

Mitäs? ja voi ahdistus.

2009-06-10T08:50:00.000+03:00

No ei mitään. Katselin tässä opintotukihakemusta ja tuntui niin ylivoimaiselta alkaa täyttää sitä. Taas turhautuminen. Kaikki mitä suunnittelee menee ihan miten sattuu. Miksi ei meinaa uskoa et kaikella on tarkoituksensa ja loppupeleissä asiat kuitenkin menevät omalla painollaan? Osais vaan hengähtää ja olla työntämättä näppejänsä (ajatuksiaan?) tulevaisuuteen. yksi asia kerrallaan ja niin edelleen.

Ei ollakaan juhannusta sairaalassa joka tosi hyväkin asia. Voidaan nauttia kesästä, joka sateinen ja raikas. Ja sitten tulee syksy. Raskas syksy ja ankea ja liian väritön. Mitäs sitten? en tiedä, siksi turhauttaa. Miksi ei voi suunnitella asioita tältä istumalta, miksi pitää elää epätietoudessa vaikka pian asiat selviytyisivätkin. ahistaa.

kesän kauneutta

2009-06-04T09:01:00.000+03:00

Mitäs meidän kesään kuuluu? samaa vanhaa... Ihanina aurinkoisina päivinä me ollaan oltu pitkillä kävelylenkeillä. Olen huomannut, että tämä kesäkuun alku on aika ihanaa ja kaunista aikaa. ennen olen ollut tähän aikaan vuodesta töissä, enkä ole ehtinyt ihastelemaan luonnon kauneutta. mun isotäti joskus mun ollessa pieni sanoi, että juhannukseen loppuu kesä, puiden lehdetkin notkahtaa tjsp. Mä alan oikeesti saamaan tästä lauseesta kiinni. Toivottavasti tulevaisuudessa mulla tulee olemaan mahdollisuus viettä lomaa heti kesäkuun alussa <3 ei haittaa vaikka sataa ja olisi huonot ilmat :D

Terveydentilat on meillä molemmilla vähän kenkut. Mulla alkoi flunssa milman jälkeen, vaikka milma nyt on jo paranemaan päin, mutta rohisee ihan kauheasti. Sitkeää limaa rinnassa. Meidän MRI meni tiistailta uusiks tän flunssan takia, eikä uutta aikaa ole tullut. Toivon ja rukoilen, että Milma ehtii parantua ensi viikolla kunnolla. Me ollaan paljon oltu nyt mun mummin luona, siellä ehdin jotenkin vähän levähtää, kun Aune suostuu olemaan Milman turvana, saa mm. juoda kahvikupposensa rauhassa. Muutenkin siellä on hyvä ilmapiiri, jossa olen itsekin viihtynyt. Meidän viime kesänä ostama kirsikkapuu ehti kukkia toukokuun lopulla ja nyt siihen on ilmaantunut paljon kirsikoiden alkuja :) Eilen mun piti mennä lapsenlikaksi Petrin äitille tai petrin veljelle, mut siis Jaanan kotiin. Se sitten peruuntui kuitenkin kun Leevin isä jäi flunssaisena kotiin Leevin kanssa. Ei haitannut oikeastaan yhtään, kun itsekin oli kipeä ja mua vähän jännitti miten sen pojan kanssa ois pärjännyt kun se on vähän ujo ja sitten Milma siinä kun pitää kattoa ettei se ois mennyt koskettaa sen perheen vanhaa koiraa, joka muuten pääsee taivaan kotiin lepäämään ensi viikon torstaina. Vaikka en nyt niin sitä koiraa tunne tai ole siihen kummoista tunnesidettä muodostanut niin tuntuu surulliselta.

Tänään vois mennä vaikka käymään tuossa asemalla sijaitsevalla aino kirpputorilla. Olen sinne uskaltautunut viime aikoina, en tidä mikä sinne menoa oikeen ennen esti, mutta sieltä olen löyänyt milmalle ihania vaatteita halpaan hintaan, tietenkin. Toisaalta itsensä parantelu vois olla myös varteenotettavaa :)

p.s. Milma on oppinut istumaan ilman tukea, selkä suorassa :) niin ja tykkää istua ja hakeutuu istumaan, mitä ei tehnyt vielä kaksi viikkoa sitten.

sataa sataa ropisee….

2009-05-28T18:46:00.001+03:00

Heippa! Päätin sitten vaihtaa taustan toisenlaiseksi, on vähän säntillisemmät värit ja ehkä vähän yhteneväisempi kokonaisuus :) Tämä kirjoitusohjelma vaan ei oikein taida ymmärtää tämän päälle kun teksti on vähän liian sivussa tuosta keskeltä.

Ulkona on iso vesisade, olimme melkein menossa jo ulos, mutta rappukäytävässä päätin kääntyä takaisin. Laitoin tytön partsille nukkumaan kunnes kuului muutama ukkosen jyrähdys, pyykit putos siltä seisomalta pölyiselle lattialle ja hain sisälle nukkumaan.

Se eilisestä :D

Tänään ollaan oltu myös kotossa, käytiin me vähän ulkoilemassa kuitenkin. Pitää varmaan alkaa lähtee molempien päikkäreiden aikaan nyt ulos, kun milma ei meinaa nukahtaa enää sisälle ja ulkona ei nuku hyvin. Milma sai perhepäivähoitopaikan, nyt vaan pohditaan päät kovina, et millä ihmeellä me saadaan maksettu sen hoito, joudutaan maksamaan suurin maksu… niin siis kun alan saamaan opintotukea nii, se ei taida riittää ees vuokraan.

Mun sisko soitti tänään ja kertoi et meidän vaari oli kuollut. Se luuli et tyyliin viime yönä, mut KUUKAUS SITTEN eikä kukaan meistä tiennyt mitään! kuulostaa tylyltä perheeltä kun ei pidetä huoli toistamme, mutta tätä vaaria ei olla kyllä tavattu ku ehkä kaksi kolme kertaa ja kertoohan se kait jotain kun oli laittanut sairaalassa yhteyshenkilökseen naapurinsa.

R.i.p <3

Metsä

2009-05-27T12:32:00.001+03:00

Kävelin noin viikko sitten metsässä.

Taa on taas niin tata :)

2009-05-17T18:52:00.001+03:00

Aurinkoista kevätkesä alkuiltaa! Olemme olleet koko perhe tänään ahkerina, heti aamusta tietty. Olemme siivonneet, ostaneet kehyksiä ja kiukunneet, tietty. Kävimme kävelyllä, kaksin tosin ja yksi teki ruokaa. On ollut työntäyteinen päivä sanoisin.

Milmiksen rutiinit heitti häränpyllyä, joten alan jo olee ihan sopeutunut, että ei enää normipäiviä, aina jotain uutta. Nyt olen laiska enkä jaksa lähteä ulos aurinkoon, onhan jo alkuilta! Olemme syöneet iiiiison kasan itse pienin ja suurin käsin väsäämiämme norisuhseja ja unelmoineet japanista. itseasiassa kylläkin sushille menosta. Omamme olivat herkkuja kuitenkin, vaikka jätimme kaupan hyllylle inkiväärit liian suuren hinnan vuoksi. Suu, korvani ja nenäni paloi, kiitos wasabin.

Sain kaverin skypeen ja siirsin webbikameran keittiön läppäriin. Olkkarissa on nykyään kaksi julistetta kehyksissä, toisessa godfather ja toisessa scarface, tuntuu ihan uudelta kodilta. Olemme suunnitelleet mm. seuraavaa: heitämme pitkän lasikaapin pois. ostamme tilalle pienen ja siron lipaston. yhdelle seinälle lasikaappineliöitä seinään kiinni –> sinne viinat ja yms lasit. Odotan tätä innolla, eihän noiden julisteiden saaminen kehyksiin ja seinällekään kestänyt kuin yli vuoden ;D

ja sitten menen nyt syömään petrin tekemään mutakakkua (mudcake)! veimme hänen äidiltään bravuurin, joten olemme olleet ilkeitä. Ensi viikolla on hänen valmistujaisjuhlat ja ajattelimme tehdä sinne mutakakun, saa nähdä mitä ihmiset ovat mieltä. Viikonloppuni on ollut hyvin suklaatäytteinen <3

Aideista parhaimman sain.

2009-05-10T18:46:00.000+03:00

Hyvää äitienpäivää!

Nalle Luppakorva, muistaako kukaan? ei se mitaan en makaan tasta tiennyt aiemmin :)

2009-05-04T19:02:00.001+03:00

...Olen pieni nalle vain, pullea <3

milmis kylpee, vai kylpeeko??

2009-05-01T08:18:00.001+03:00

….Tai sitten ei lahesty

2009-05-01T08:16:00.001+03:00

Iki-ihanin kevät flunssa saavutti milman hengitystiet ja sai nenän valumaan. Eilen käytiin siellä husukessa, enkä kertonut lääkäreille, että on jo nuha päällä. Anestesiologi painotti, että nuha on este nukutukselle ja kysyin kyllä aika tarkkaan painottaen leikkauksen siirtymistä, JOS milma tulee kipeeks, et mitäs sitten. Varmasti aikamoinen rumba lääkäreille, jos leikkaus peruuntuu, kun tietty ne haluaa, et leikkausjono vetää eteenpäin ja leikkauspäivinä on joku leikattava. Mietin et josko tänään soittais osastolle ja kertois et nenä vuotaa, mut ollaan rauhallisin mielin sunnuntaihin ja tullaan näytille, et saisivat sit soittaa anelle ja kysyy onko leikkauskuntoinen. Musta vaan tuntuu, et ne ei herkästi lähde leikkaamaan vähänkään nuhaista lasta. Omalla tavallaan ihan hyvä jos leikkaus siirtyy, koska nyt Milma harjoittelee aika ahkerasti noita motorisia taitoja ja se pahin kaatuilu ois ehkä mennyt syksyyn mennesssä ohi. Yks hoitaja sanoi, että jos leikkaus siirtyy niin se menee sitten syyskuulle. Musta tuntuu et syyskuu on ihan kohta jo kun itse mietin et menee sit vuoden päähän kevääseen….

Jos se leikkaus tehdään 1 vuoden ikäiselle, on suurempi riski joutua uusimaan leikkaus, kun aivoille ei voida tehdä yhtä paljon tilaa, kuin jos leikkaus tehtäis alle 1 vuotialle. Eilen aamulla olin ihan paniikissa tästä nuhasta ja leikkauksen siirtymistä ja mietin jo et en menekään syksyllä kouluun, mutta ehkä mun opinnot kestää jos oon alkusyksystä kuukauden himassa ja jos saan hoitajan saatan jopa päästä luennoille mukaan vähän. katsellaan nyt mitä tapahtuu. Mulla on vaan niin vahvasti olo, että ei ne tuota leikkaa.

Miksi, miksi, miksi, mikä hemmetin syy oli tulla just nyt kipeeksi????!!!!

Leikkaus lahestyy……

2009-04-29T18:58:00.001+03:00

Tänään soittivat klo viis iltapäivällä ja pyysivät huomenna klo 13-15 välillä osastolle, johonkin kuvauksiin, tapaamaan kirurgeja ja verikokeisiin. Tuli nimittäin aika nopeella varoitusajalla tuo soitto! “jee kivaa vapputekemistä olla sairaalassa”

Maanantaina on siis leikkaus ja olenkin tästä pälpättänyt yhdelle sun toiselle ihmiselle, mutta mielessä se pyörii lähes koko ajan, ei voi mitään. En osaa sanoa yritänkö elää nää päivät jotenkin eritavalla milman kanssa. en nyt tietty elä kuin viimeistä päivää, sinähän ei olis mitään mieltä, mutta kun sitä kattoo niin mielessäni kuvittelen sen kasvot turvoksissa, silmä muurautuneena umpeen, päässä iso paketti. Millanenkohan sen pää on leikkauksen jälkeen, lähteekö patti takaraivosta? Venekallofoorumi on ollut mun henkireikä :) tuolla on siis kuvia yhdestä pojasta ja keskustelupalsta. En mä oikeastaan sitä leikkausta pelkää tai sitä, että milmalla on kipuja, tää on varmaan joku suojeluvaisto joka pitää mut vähänniikuin hälytysvalmiudessa ;)

Tänään oisin päässyt yksin ulkoilemaan, kun sain milman nukkumaan. En kuitenkaan jaksanut enää lähteä ja ajattelin, et jos mun fillari ois kunnossa niin voisinkin lähteä. en vältsii jaksais yksinäni kävellä, käveltyä tulee muutenkin rattaiden kanssa. Tänää käytiin espoossa Annia ja Ellaa tapaamassa ja olipa ihana päästä kotinurkilta muualle :)

no hmm…. Jos saan ottaa osastolle tän läppärin, niin voisin ehka siellä kirjoitella niin ei tule aika pitkäksi. onkohan siellä wlania?

pikakuulumiset :)

2009-04-18T21:40:00.001+03:00

Mun sisko teki milmalle taulun ristipistoiN. Vahan pieni kuva, joten taulu ei paase tassa oikeuksiinsa.

Mulle on varmaan puhjennut raskauden kykiaisena iki-ihanin allergia. Ennen sai hurrata, et ei oo mitaan allergiaa ja nyt on nuhainen nena ja tukkoinen olo. Parhainta on et ku imettaa ei oikein voi ottaa allergialaakkeita, en ole nyt kysynyt asiaa laakarilta, mutta pakko tassa on parjailla. Niin, tarkoitan et ku odotin milmaa, en siis ole nyt raskaana.

Yritan jollain alitajuisella tavalla unikouluttaa Milmaa. Tiettykaan siita ei tule mitaan. Olen aika naatti naita iltoja. Nukuttaminen pitaa aloittaa kaksi tuntia ennen nukkumaanmeno aikaa. tanaan aloitin jo klo 17.15, Milma meni isansa kanssa suihkuun, –pitkasta aikaa suihkuun ja isansa kanssa <3 Tytto nukahti 18.45 ja on heraillyt ja vaatinut rintaa. Yolla ei niinkaa haittaa kun nukkuu vieressa niin on ihana imettaa mutta illat jos menee vaan imettaessa niin where is my own time???

Luen vahan ja otan oppia Pantleyn hella matka hoyhensaarille kirjasta, joka on aika ihastuttava tekstiltansa, vahan niinku et aiti kertois toiselle aitille unijuttuja, on silla kirjoittajalla kylla sydan paikallaan. Taon itselleni paahan,et tama on ovaan vaihe ja se menee ohi. ja niin muistinpa, etta sympatiat Annille, kun joskus se taisteli Ellan kanssa iltanukutuksissa, meilla taalla samaa nykyaan: Milma pinnikseen niin johan se siella vetelee konttausasennossa eika millaan åpysy selallaan. Tasta muistuikin taas, etta Milmis tana aamuna liikkui konttausasennossa jonkun puol metria eteenpain! ajatella, et kaksi viikkoa sitten se vasta oppi ryomimaan <3

Ma ajattelin, et ku kevat nain alkoi niin kaivaisin mun fillarin talviteloilta (en itse asiassa ole kaynyt vuoteen tarkistamassa onko mulla enaa edes koko fillaria) ja lahtisin vaikka joka toinen ilta ku petri tulee salilta pyorailemaan jonkun tunnin lenkin, saisin sita omaa aikaa. Kuitenkin tanaan tajusin et jos milman nukuttamiset on justiinsa siihen “mun aikaan” niin mihinka ma taalta paasen, siis voi %&4#&)7!!!!

En enaa ikina tee lapsia ;< <- tuolta tuntuu lahes joka ilta :) (:

siina ne pikakuulumiset, öoitaunia <3

2009-04-14T16:00:00.001+03:00

Hyvänpäivän kuulumiset

Eilen mun teki ihan hirveesti mieli täytekakkua. Kävin kaubassa ostamassa ainekset, mutta en sitten kerennyt sitä itse leipomaan, kaikki mitä tein kakun eteen oli munien ja sokerin vaahdotus, ja siitäkin vaan osan sekä väliin mansikkarahkan. Onneks Petri sitten teki kakun loppuun, vaikka vähän natisikin, miks mä en sitä tee. jos mulla ois ollut neljä kättä niin hyvinhän nyt yhden kakun ois tehnyt ja pitänyt kahdella muulla lasta sylissä, kun ei itsekseen viihtynyt. Tässä tapauksessa isä oli kotona, mutta mitään lapsenhoito apua ei siitä ollut kun se vaan pelasi pleikkaria L Kävin äsken mun isällä pikavisiitin tekemässä ja hakemassa lainassa olleet leffat takas. Oli harmillista käydä vaan niin lyhyt aika, mutta Milman kanssa ei kauemmin voinut olla. Sitten siellä oli iiiso arkullinen valokuvia, jotka pitäis käydä läpi ja ottaa osa itselle, mutta sitä varten pitää jättää milma hoitoon ja mennä mun siskon kanssa kylään isälle.

Mun mummi matkustaa huomenna tai ylihuomenna takas helsinkiin, se asuu alle kilsan päässä meistä. SE on ihan ok , et se on täälläpäin välillä, mutta sitten häntä näkee lähes jokapäivä ja vähän kyllästyy. Nyt ei olla nähty muutamaan kuukauteen.

Pääsiäinen meni ja me ei oikeastaan tehty paljon mitään. lauantaina-sunnuntai oltiin Petrin äitillä. Käytiin saunassa, pitkästä aikaa ja syötiin. Musta ois kiva, että pääsiäinen merkitsisi mulle enemmän. Pääsiäisellähän on kuitenkin hyvin vahva merkitys itsessään. Pitäis vaikka jonain vuonna yrittää sisäistää se.

paasiainen tulee :)

2009-04-07T13:03:00.001+03:00

Milmalle kasvatettua okraa, vai olikohan se ohraa :D Kuulema meidän perhe siellä ruohikossa.

.....edelleen hengis uskomaton.....

2009-04-04T12:42:00.001+03:00

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Onpas tämä. Sain mun läppärin toimimaan pitkästä aikaa, tai kyllähän se toimi ennenkin mutta vähän bugisesti, ja meillä on langaton modeemi ja tässä integroitu lan niin oishan se ollut kiva saada käyttää nettiäkin tässä läppärissä ilman piuhaa :P Joten, päätinpä sitten puolivahingossa alustaa mun c:aseman uusiks (ja hetken liian myöhän tajusin et sinne meni kaik tiedostot asemalta, kun en tajunnut niitä siirtää d:asemalle, ainoastaan ämpeekolmoset olin aiemmin siirtänyt sinne) ja sitten sain kuin sainkin tämän kaikki ominaisuudet toimimaan. Linnea The Tietotekniikan Lempilapsi :) Niin siis, kun mä tämän ostin kaks ja puol vuotta sitten, en tajunnut tätä wlan juttua yhtään ja myöhemmin tajusin et olisin voinut kaapata joltain naapurilta netin itselleni kun sillon sitä ei vielä ollut siinä asunnossa, väliaikaisasunnossa. No nyt on sit kiva kun voin keittiössä samalla ku hääräilen ruokaa tai Milman ollessa lattialla leikkimässä ja jumppaillessa istua koneella ja esim. kirjoittaa tätä blogia :D nytkin on kanawokki tuolla tekeillä.

Mä olen mittaillut meidän parvekkeelta lumen vähenemistä. Mä katselen meidän pihalle ja huomaan joka päivä kuinka lumi vähitellen sulaa ja häviää (ten tätä siis koska odotan et pääsen milman kanssa vauvakeinuun) Ollaan me itseasias käyty kaksi kertaa keinumassa, en osaa sanoa tykkääkö milma siitä yhtään ku se vaan kököttää keinussa ja ihmettelee. Eipä huuda, onneks, joten kai se tykkää :P Olen muuten nyt yrittänyt saada Milman luopumaan huvitutista kun ollaan kävelyllä, välillä mä unohdan aikeeni ja välillä Milma on ihan tyytis hetken ilman tuttia kunnes tahtoo sen taas suuhunsa. Musta kun lapsi ei niin paljoo tuttia tarvitse. On muuten kumma juttu, miten vauva havaitsee unensa läpi että sitä käydään kattomassa kun nukkuu, meillä Milma herää lähes aina hetken päästä siitä kun olen käynyt kurkkaamassa vaunuihin mitense siellä voi ja vaikka en koskettaiskaan sitä niin se aina herää :D

Mun sisko soitti tänään ja ajatteli tulla kylään huomenna ja se olis ollut rahaamassa meidän isää mukaan. No sitten sille tulikin ajatus, et ne tuliski jo tänään meille. Eipä se haittaa. Mun isä kun ei oo koskaan käynyt meillä ja nähnyt milmankin viimeks joulukuussa, ehkä. Eilen illalla Leo ja Teija kävi meillä. Oli ihan kiva istua hetki niiden kanssa ja antaa Milmankin räyhätä yliväsymyksessään, kunnes sain sen nukahtamaan. He lähtivät meiltä wäiskiin yhtiin bileisiin ja tuli niin haikee olo päästä mukaan. Mutta ajattelin, et sitten ku Petri pärjää kunnolla milman kaa ja on vierotettu rinnasta niin lähden heidän kanssa verestämään nuoruusmuistoja johonkin hyviin bileisiin! Eilen ois ollut shiwa2000 ja mandalavandalz ainakin :) :) Milma varmaan kohta herää tuolta niin kirjoittelen jossain vaiheessa lisää.

harjoittelua!

2009-04-01T17:29:00.000+03:00

<3

2009-04-01T15:27:00.000+03:00

Oltiin viikonloppuna mun siskon luona kylässä milman kanssa ja tuo "sidostesukkakoira" aka Vilu ei suostunut jättämään milmaa millään rauhaan. Tai no ainahan se on sellanen kun se Milman näkee :D nyt siis oli kamera varta vasten mukana, et voin ottaa kuvia.

laitan myöhemmin videon ku milma harjoittelee, mitä sitten harjoitteleekaan.

että sellasta sitten.

2009-03-28T13:20:00.000+02:00

Pitkästä aikaa vois tässä ehtiä jotian turisemaan. meillepä ei mitään uutta. ostettiin tänää milmalle matkarattaat, Gracon Spree solot. Ei ollut muita värejä kuin nuo alessa niin otettiin ne, mutta on ne silti aika kivat :) odottelenpa tässä sitten kevättä/kesää, et pääsee noilla huristelemaan.

On ollut ihanaa kun aurinko on paistanut ja ollut pakkasta, vaikka mä en niin pakkasesta tykkää. varmaan alka olee tän talven vikat lumituiskut ja pakkaset kyseessä, kun ens viikollahan alkaa jo huhtikuu!

Aurinko kun on paistanut niin näkee kaiken pölyn mitä on lattioilla. Nyt kun milma jo tykkää liikuskella vähän muuallakin kuin peiton päällä, tai mä laitan sen laminaatille, kun siinä saa liu'uttua hyvin, niin pitää yrittää pitää lattioita vähän puhtaampana. Mä olen kyllä superlaiska siivoamaan ja sitten mä turhaudun kun mä haluisin siivota, mutten voi JUST sillä hetkellä. Mun yhtäkkinen energia siivousvimma pläjäys ei voi odottaa muutamaa minuuttia, jotta milma ois nukkumassa, sitten mä suutun. se energia vaihtuu turhautumiseen ja suuttumiseen. On ihan kummallista miten voi menettää niin helposti malttinsa. Sitten sitä siivoo hirveessä vimmassa lähes pahalla mielellä ja saattaa tiuskia loppupäivän kaikille. nonni hyvää loppuelämää, miks ihmeessä pitää olla niin....

Olen muutenkin ollut muutamana päivänä jotenkin tosi huonolla tuulella. Jos Neiti Aasianmatkaaja ois netin äärellä, hän vois katsoa mulle tähdistä mitkä planeetat on törmäyskurssilla. Sitten helpottais miks ollaan huonolla tuulella. Petri kärsii varmaan pahiten tiuskimisesta. Eniten mua ärsyttää mm. kaikki mahdollinen. Oikeesti ei nyt, mut muutamana päivänä on. Mä tahtoisin omaa aikaa. sellasta aikaa et mun ei tartte olla kenenkään käyetttävissä, saisin olla yksin kotona, kukaan ei keskeyttäis mua. ehkä joku päivä mä saan sen, mut tuntuu et alan olee aika loppu tätä kotilapsenhoito systeemiä.

No enpä nyt tuhlaa mun semihyvää energiaa valittamiseen, muuten tämäkin vähäinen hyvä olo katoaa taivaantuuliin. meen vaikka metskaa jostain sapuskaa :)

Heipähei.

2009-03-21T09:41:00.000+02:00

didii didiidii.... hei jos et sä musta välittäis hukkaan joutuisin.... OOO ROOSAA! noniin, nyt on aamu, joten olen aika energiselä tuulella. Ulkona on iki-ihana aurinkoinen kevät sää, joten pitää mennä tänään ulkoilemaan, tyyliin menemme myyrmanniin ostamaan milmalle sukkiksia ja potkupukuja tai niitä hekselimallisia, mitä ne on??

Soitin keskiviikkona mun mummille ja kinuin siltä rahaa sukkiksiin, koska milmalla ei ole yhtään sukkiksia, tai no yhdet mut aika paljon isot hälle. Seuraavana päivänä ku rahat oli tullut, niin soitin takas ja kiitin, sitten tulikin hirvee poru kuinka pitäisi osata elää rahaa säästäen ja lapsen voi pakolla yrittää tunkea pieniksi jääneisiin vaatteisiin. ok, ehkäpä tämä mummeli ei siis enää taida elää oikeen tässä maailmassa. Voisin tunkea pienet vauvan vaatteet hälle päälle.

Milma on kohta nukkunut partsilla tunnin. On aika kiva, kun on viikonloppu ja Petrikin on aktiivisimmillaan aamulla ja tällöin sitten jaksaa siivoilla täällä. Kulutti aamuenergiansa tällä kertaa pestessä meidän kylppärin. Hmm, me ollaan asuttu tässä kohta vuosi ja en ole varmaan ku kerran tai kaksi pessyt meidän kylppärin. Jos Petri ois mennyt salille, niin mitään näin auttavaista ei olisi herunut. Löysin muuten tosi koskettavan videon youtubesta eilen kun kuuntelin musiikkia tai tosi kaunis video: Damien rice

Tässä toinen kaunis biisi:

tick tack toe

2009-03-20T20:58:00.000+02:00

Moi. Tänään on ollut kotipäivä. Mun päivä alkoi sisällöltään katsottuani yhden laittoman grey anatomia jakson, koska hatarapäisyyttäni unohdin katsoa keskiviikkona sen telkkarista ja jakson loputtua tajusinkin katsoneeni ens viikon jakson etukäteen, enkä siis tätä tällä viikolla esitettyä. Tähän vois mainita et olen superduper grey's anatomy fani, vaikka muutama tuotantokausi onkin jäänyt välistä ja haluisin niin ostaa ne kaikki tai et joku ostais mulle ne dvdboxit. Eipä siis mitn. Sitten eilen taisin jo eksyä nelonen. fi keskustelupalstalle ja sieltä greyn anatomia foorumille. Sieltä taas löysin sarjassa ja sen mainoksissa esitettyä musiikkia ja VOI VITSIT olen ollut ihan täpinöissä koko päivän kaiken uuden ihanan musiikin takia. En olekaan ennen oikeastaan kuunnellut mitä musiikkia ne siinä sarjassa soittaa, mutta olen vaan tanssinut koko päivän. No en ihan koko päivää kuitenkaan....... Esimerkiksi kaikesta ihanasta voisin mainita Brandi Carlilen Storyn, psapp:in Cosy in the rocketin, Anna Nalickin, jem:in ynnämuita :)

Noniin, Mulla on vasen puoli kasvoista kipeänä. Epäilen, että on jonkin sortin poskiontelotulehdus flunssan jälkitautina. Lääkärissä en ole vielä käynyt, ajattelin odotella paraneeko itsestään vai paheneeko vai mitä. Äh oispa päivisin tai aamuisin enemmän aikaa kirjoittaa kun iltaisin pää hakkaa tyhjää väsymyksestä ja mä en osaa enää muuta ku typottaa.

Milma varmaan kohta konttaa, kun se nyt noustuaan konttausasentoon hytkyttää vähän itseään edestakas. Niin ja ei niitä hampaita ole näkynytkään. alanpa nyt fiilistelee uutta musaa :)

2009-03-18T18:04:00.000+02:00

PItkästä aikaa taitaa olla olo, et jaksaa kirjoittaa jotain. Olen viime aikoina ollut superväsynyt, tyyliin sammunut lattialle ja muutenkin ollut ihan jaksamaton olo. Yöt meillä on yhtä hulinaa, varmaan johtuen Milman liikkumaan oppisesta, nyt kohta varmaan puhkee eka hammaskin, kun toissa yönä nousi kuume ja tänään on ollut jotenkin tosi itkuinen, jyystänyt kaikkea mikä eteen sattuu ja kuolaa tulee ihan hirveesti. Tai sitten ei tuu hampaita. Pikkuhiljaa aloitellaan ottamaan 5 ateriaa päivään ja ateriarytmiä. Petrin äitin mielestä näin pienellä ei vielä tarttis esim. aamupuuroa ja kahta lämmintä ateriaa, mutta luulen, että selvät ateriat tiettyihin aikoihin loisivat turvallisuutta ja rytmiä päivään. Sitten mä toivon, että yöt rauhoittuisivat.

Milma nousee nykyään konttausasentoon, tai kun sen laitta lattialle, niin se välillä jää hetkeksi konttausasentoon. Siinä se ei hytky ihmeemmin, vaan pian menee vatsalleen. Sitten jo vähän osaa sivuille siirtyä vatsallaan ollessa ja peruuttaa myös. Tätä kaikkea odotin kuin kuuta nousevaa viime kuukaudet ja nyt nämä taidot sitten tulivat! hehee olenpas malttamaton äiti.

no nytten tuli taas ajatuskatko.

nla

2009-03-11T16:08:00.000+02:00

Hiphei, tänään oltiin taas neuvolassa. Milma sai siel ihan himmeet raivarit, kaskas. oli terkkari vähän ihmeissään, mut sit milma saattokin rauhoittua ja antaa leveän hymyn ja heti taas hirvee huuto! muistikohan se viime kerrasta että sitä pistettiin? tuskin. Painoa oli tullut ihan hyvin lisää, joku 300g MUTTA lyhyt tyttö on. tätä vauhtia kun näyttäis tulevan n.1cm/kk niin 1 vuotiaana milma on vaan 70cm! no onhan sillä lyhyt äitikin. Muskarissakin oltiin ja sinne sai lähes juosta, kun ensiksi matelin hitaasti, että aika kuluis.

Tänään olen nukuttanut milman jokaiset päikkärit ulkona. Vie vähemmän kyllä voimia antaa sen huutaa pukeutumisen ajan ja antaa nukahta ulos ku käsien päällä hytkyttää, joten tämä siis meille käyttöön pysyvästi, tai kunnes ei enää ulos nuku. Mitenköhän illat sitten. Pitää kehittää joku hyvä tekniikka. Löysin muuten tällaisen unikoulun: Anna Wahlgren: NYT NUKUTAAN! Repeilin eilen ihan hulluna tälle:

Harjoittele junttausta. Asettele sopiva partneri ja avustaja - isä? - vatsalleen sängyllenne tai sohvalle pää sinusta lukien vasemalle. Avustaja saa mieluusti temppuilla hieman, ja työntää nenäänsä olemattomaan tyynyyn. Asettele pää oikealle. Asettele käsivarret pään molemmin puolin. Painalla kevyesti. Suorista jalat tukevalla otteella sääristä, ja painalla paikalleen. (Hauskanpito ei ole kiellettyä. Hän saa sitten harjoitella sinun avullasi, joten nauti, kun aika on!)Aseta nyt vasen kätesi hänen selälleen- Pidä se niin isosti levällään kuin mahdollista ja pitele aloillaan, jotta hän ei saa päähänsä koukistaa selkää, tai kääntyä sivulle. Jos päätä nostellaan, pidä se aloillaan parilla sormella. Sulje oikea käsi löysään nyrkkiin ja tähtää pikku peppuun. (Koska partnerillasi luultavasti ei ole vaippaa, saat tyytyä toiseen pakaraan.) Kuule mielessäsi hyvä kappale: yy´kaa´koo´nee´... Anna mielellään jalan lyödä rytmiä. Junttaa nyt rytmisesti ja metodisesti. Vasen käsi pysyy selän päällä, ja joka neljännen tömpsäytyksen jälkeen painat sillä hieman, pehmeästi mutta tuntuvasti. Ja yy´(paina) kaa,koo, nee, ja yy... Junttaus ei ole lyömistä, vaan pikemminkin työntöä, vakaasti ylöspäin, jotta koko pieni (iso) keho saa selvästi hieman "vauhtia" joka kerralla. Junttauksen tulee välittyä koko kehoon. Mieluiten ukosta tulee tuntua niin mukavalta, että siihen vaikkapa nukahtaisi. Hänen ei kuulu tuntea itseänsä pahoinpidellyksi! Mutta hänestä kuuluu myös tuntua siltä, että temppuiluun ei ole mitään mahdollisuuksia, eikä haluakaan. Partnerisi pötköttää mukavasti ja todella nauttii käsittelystä! Kohta aletaan ihmetellä, miksi et ole tehnyt näin joka ilta? Thaimaalainen hieronta? Hös!

Mä siis mietin eilen tosiaan, että aloitan jonkun unikoulun, mutta kai sitä nyt pitää alistua valiitsevaan tilanteeseen. Onhan meille kuitenkintulsosa muutaman kuukauden päästä isoja muutoksia, jotka ehkä tuovat jotain helpotusta - tai sitten eivät - koska.... no se jää nähtäväksi.

Nyt päiväkahvia ->

lääkärireissu

2009-03-10T13:40:00.000+02:00

Onko se kevät tulossa? vai onko nyt takatalvi, vai talven jatkoaika, Missä on aurinko, linnut ja sulat lumet?? ;|

Viime yönä Milma alkoi taas itkemään kesken uniensa. Rinnalle ei rauhoittunut, hirvee huuto. Samaa kuin viikko sitten. Aamulla vein sitten taas milman lekuriin. Eipä se oikeen muuta antanut kuin, särkylääkettä yöks ja silmätipat illalla. Jälkitarkastus kolmen viikon päähän. Hirveesti Milma haroo korviaan, en tiiä onko korva kivusta vai että on löytänyt korvansa. Sen rähmivä silmäkin saattaa kuulema aiheuttaa kipua. Mietittiin, että jos se viime viikkoisen lääkärin määräämä penisilliini ois ollut tehoton, mutta ilmeisesti punoitus saattaa jäädä korvaan ja kipu, vaikka ab-kuurin syö. Mitenköhän muodissa penisilliini on suomalaisten lääkärien keskuudessa? Ulkomaalaiset lääkärit kun ei taida muuta oikeen määrätä... parempi ehkä, että tänään ei saatu uutta kuuria, kun ei se niin hyvä oo niitä antibiootteja syötä roppakaupalla, vastuskyky laskee ja korvakierre on valmis. Edelleen on nuhaa. Niistäminen nenäfriidalla tuskaa MUTTA voi sitä iloista naamaa kun itkun jälkeen mennään vessaan huuhtelee limat pois niistäjästä :)

Tänään sitten sain yhden puhelun. Eräältä naiselta, johon tutustuin joskus 10 vuotta sitten. Monen vuoden ajan me nähtiin aika epäsäännöllisen säännöllisesti ja toissa syksynä me nähtiin viimeks. Sitten tuli paussi. Tänään se sitten soitti ja olin ihan, et woooot mitä mä sille osaan sanoa. Se asuu miehensä kanssa, ei itseasiassa kovin kaukana meiltä, ja ovat jo molemmat eläkkeellä. Ehkä mä jätin yhteydenpidon just meidän ikeron takia, ja koko ajan tuntuu et mä olen niille jotain velkaa. Niiden molemmat lapset on aikuisia, eikä heillä ole lapsia. Oli vähän harmissaan tämä nainen ku kerroin et mulla on puolivuotias tyttö, kun se ois halunnut olla mukana jo raskauden aikana "varamummina". Piti 118:sta selvittää heidän yhteystiedot, kun olin ne hukannut (numerot pyyhkinyt puhelimesta) et pitää nyt sit joku päivä rimbauttaa ja mennä kahville näyttää Milman kera.

nojoo... milma aina herää kun mä kirjoitan ja nyt se puklas päälleen, joten au revoir!

kodin laittamista kivemmaksi :)

2009-03-05T15:04:00.001+02:00

Mä aloin lukemaan erästä ihmisen psykologia kirjaa (Minän synty ja kehitys: Vuorinen, R), joka meillä oli amk:ssa tenttikirjana joskus ekana vuonna. Kirja kuvaa ihmisen elämänkaarta lapsen psykologisesta syntymästä vanhuusiän kehityshaasteisiin. Olen tosi kiinnostunut psykasta, varsinkin kehityspsykasta ja tykkään peilata omaa elämää teoriaan ja muutenkin Milman myötä matka omaan varhaislapsuuteen on saanut vähän niinkuin uuden ulottuvuuden. Mun pitää joku päivä, kun olen vähän kasaillut mun ajatuksia aiheesta, kirjoittaa joku esseenpätkä vaikka tänne blogiin. On niin ihana vaan huomata, miten Milmankin itsen ja minuuden synty oikeen tapahtuu ja kun sen näkee niin konkreettisesti lapsesta. Ah, ihanaa pään käyttöä, olenkin kaivannut jotain järkitekemistä!

Ollaan mietitty Petrin kanssa, mitä me keksittäis meidän ruokapöydän päätyseinään ja huomasin tässä ykspäivä et zocca desing:lla ois kivoja seinätarroja. Me mietittiin et, jos sen maalais ja laittais muutamaa väriä silleen et siihen sais jonkun kuvan, mut maalit on aika kalliita. Pitää puhua petrille suostuisko se tuollaiseen sisustustarraan. Toisaalta tuokin bambu on joku 80e

Toisaalta, tänään istuin ja katselin sitä seinää, niin en oikeen osannut hahmottaa mikä siihen sopisi. Joku kasvi tai sitten ihan muuta.

Noi ylemmät pallukka-sieni-keiju-kasvit vois laittaa vasta siitä pöydän päältä "kasvamaan" .

Anni, kun sä olet meillä käynyt niin annapa idea millanen kuva siihen seinään sopisi :D

Molemmat kuvat FERM LIVING

Tää matto on Lastenhuone.fi:sta ja se on ihan törkeen söpö! Kelattiin maalata Milman huoneen seinät about samanväriseksi kuin tän blogin taustaväri on ja minusta tuo vihreä sopisi aika hyvin sinne muuna sisustusvärinä.

Meemi :) (mitälietarkoittaa, mistäliekotoisin)

2009-03-03T18:58:00.000+02:00

Bongasin tällaisen hernekeppi sivulta: Ota neljännestä valokuva kansiosta neljäs valokuva ja esittele se blogissasi.

"Ollaan kättärillä. On aamupäivä. Yöllä on synnytetty ja aamuyöstä päästy vuodeosastolle. Äiti ei liiemmin aamulla viitsinyt nukkua (muistaakseni kätilökin kävi herättelemässä eli olisin jopa saattanut nukkua :P) no enivei, oltiin sitä niin kärsimättömiä uuden ihmisen äitinä, etttä oli pakko kopta puhelin käteen ja ottaa pienestä muutama kännykuva. ikää taitaa olla noin 6-8h"

Petipotilaita

2009-03-02T14:29:00.000+02:00

Täällä me nuhanenät Milman kanssa flunssassa toittoillaan. Aamuyöstä milma heräs ja nukkui (hirveän pitkältä tuntuvan nukutussession jälkeen) lyhyitä, muutaman minuutin pätkiä ja heräs huutaen. Torkuin johonkin puol seiskaan Milman huoneen lattialla ja sitten taidettiinkin nousta. Petri pyys mua viemään milmaa terv.asemalle korvien takia ja ei se ihan hukka reissu ollutkaan. Joku alkava välikorvatulehdus Milmalla sitten olikin. Eipä nyt oo päivällä pahemmin huutanut tai ilmoitellut korvan olevan kipeä, aamulla aikaisin annoin viimeks kipulääkettä ja antibiootit tulee vasta ku petri o käynyt apteekissa töiden jälkeen.

Siinä kun odoteltiin puol tuntia myöhässä olevaa lekuria, niin joku nainen alkoi hirveästi juttelemaan mun kanssa omasta lapsestaan. Olin vähän ymmälläni kun suomalaiset on yleensä niin tuppusuu kansaa, mutta mielissäni kun huomaakin et tuollaisia erilaisia yksilöitäkin olemassa :) Kun me päästiin lääkärin huoneesta pois, niin Milma tapansa mukaan huusi suoraa huutoa kun yritin tätä pukea. Sitten siinä toisella penkillä istui joku nuori nainen, joka taisi olla raskaana, niin lempeästi hymyili Milmalle, ajatteli varmaan, et voi ihana vauva (niinkuin raskaanaolevat ajattelee kun ne näkee vauvoja, vaikka ne huutais kuinka. "Ah, niin ihana vauva") mietin siinä itksekseni, et ei varmaan ajattele enää noin ku oma lapsi päättää huutaa kurkku suorana :) Mä olen kyllä nykyään alkanut olee aika sinut tuon huutoitkun kanssa, kun ei siitä taida päästä yli eikä ympäri. Ei siis tunnu enää paljoa hetkauttavan huutaminen ku ennen sitä oli niin hädissään.

Lisäsin tuohon muuten musiikkia, jota voi kuunnella kun tätä lukee. No, kyllä elämä taas maistuu kun tästä paranee.

Kurkkukipuisen turinaa

2009-02-28T14:41:00.000+02:00

On ollut aika väsynyt olo tässä muutamana päivänä, tai no eilen ja tänään, mutta huomasinkin, että mun kurkku on kipeytymässä, joten ehkä olenkin sitten vaan tulossa kipeäksi. Milmasta on nyt äisin kuulunut sellasta limasta rohinaa nenästä ja vasta muutama päivä sitten päätin kunnolla "huolestua" asiasta, joten eilen illalla hällä alkoi yskä ja nokka vuotamaan. Ihmeemmin ei näytä nuhainen nenä haittaavan, kuin öisin. Ollaan kuitenkin kohotettu pinniksen päätyä muutama aste, mutta ei se ole auttanut. Yöllä sitten nukkuu kainalossa pää mun tyynyllä.

Muutama ilta sitten mulle iski hirvee ahdistus, kun en oo päässyt lautailee moneen vuoteen. Kelasin, et osasinko enää lautailla, mennä yksin ankkurissa jne. Haluisin hirveesti päästä kokeilee, mutta en oo sitten niin aikaasaaava, että saisin jonkun houkuteltua mukaan mäkeen (niin, ja mä tunnenkin monta lautailevaa ihmistä)! Petri on kuulema "liian vanha". Haluisin hirveesti myös luistelemaan ja me käytiinkin Petrin kaa toissatalvena monta kertaa luistelemassa (viime talvena ei ollu jäätä lähes missää). Yritin nyt puhua , et petri vois mennä kentän laidalle työntelee milmaa vaunuissa niin mä voin yksin luistella. Vähän tylsää tällee ettei yhdessä päästä. Tänään ei kuitenkaan herrasta ole lapsenvahdiksi ja kun milmakin on nyt nuhainen, niin annetaan sen levätä kotona. Paitsi, että meno ei oo kyllä lepäämistä, kun milmeliini on hereillä. Sillä on niin hassu huumorintaju kun nauraa leluille ja äidille (isällekin) kun sen säikäyttää ja se rakastaa nykyään kikattaa.

Naaman repiminen on ihqua, ja miten ne varpaatkin voi maistua niin hyvälle??

Tää viikko oli aikamoista menoa. Oli synttärijuhlaa ja vauvojen tapaamista ja muskarikin pitkästä aikaa. Mä kyl tykkää, että meillä on tekemistä Milman kanssa. Muuten mä tylsistyisin kotiin ja olisin vieläkin väsyneempi. kevättä kohdin kun nyt mennään, niin mulle yleensä iskee hirvee halu alkaa liikkua. katselin paikallislehden lady line mainosta ja voisin halua aloittaa jonkun jumpan. Siinä aika hyvä tarjous kahdelle ekalle kuulle, mut sit kuukausimaksu ois 74e! siis en mä varmaan ehtis sen rahan edestä jumppaamaan iltaisin. Jollain kuukausipalkalla elävällä ois tuo varaa maksaa. Niin ja nyt jos naistenpäivänä liittyis niin liittymismaksukin ois vaan 1/4 osa normaalista :( Noh odottelen, et pääsen takas kuukausipalkan makuun muutaman vuoden päästä :)

2009-02-27T13:20:00.000+02:00

Äiti onks mun ihan pakko syödä?

kova on yritys ;)

2009-02-26T17:42:00.000+02:00

2009-02-22T17:48:00.000+02:00

Sunnuntaita vaan!

Olen koko päivän milman hoitamisen välissä säätänyt tätä blogia, tiedä sitten mikä vimma mulle on tullut saada joku kiva template (mitä lie on suomeksi) kun tajusin et netissä on plajon erilaisia .xml taustoja, ei tartte paljoo sählää html:n kanssa. Huomenna loppuu petrin loma ja olen jokseenkin helpottunut, et saan sen pois täältä jaloista. Tuntuu et kun se on ollut kotona niin olen vaan jämähtänyt sisälle ja kaikki "rutiinit" yms on menneet päälaelleen.

Meillä näkyy nyt tosiaan se animal planet tämän kuun loppuun jao len jäänyt ihan koukkuun yhteen hylättyjen eläinten pelastusohjelmaan. Siinä on niin kurjia eläinkohtaloita, mut tuntuu hyvältä kun ihmiset auttavat ja sitten lemmikit saavat uudet paremmat kodit. Tässä linkki amerikassa toimivan eläinsuojelupoliisin sivuille: spca

vihhaan ja tuhhoon ku pää jumittaa :(

lapsia ja vauvoja ja aikuisia.

2009-02-19T17:31:00.000+02:00

hei vaan! Oltiin tänään Ninnillä katsomassa Hetaa, joka ens viikolla on 1 vuoden vanha. Ihana tyttönen osasi jo itse kävellä ilman tukea ja pärskytteli sylkeä suusta <3 En osaa siltikään kuvitella, että oma lapsi koskaan kasvaisi sellaiseksi "isoksi" mutta kyllä se taitaa kasvaa! Mä olen jotenkin ajatellut, että 1 vuotiaat on jotenkin tosi isoja ja "vanhoja", mutta nehän on vielä aika vauvoja. Miten mä raaskinkaan jättää niin pikkuisen ens syksynä hoitoon?? ehkä pitää lykkää opintojen aloittamista silti, vaikka mies äkkää päälle, että nopeesti tutkinto ja heti töihin, että saadaan rahaa. Vihhaan ja tuhhoon siis raha!! Oli siellä Ninnillä hänen naapurinsakin noin 6viikoisen pojan kanssa kylässä ja voi että se oli niin sellainen kippurainen poitsu. Olin jo ehtinyt ihan unohtaa et millasia ne pienet vauvat onkaan. Luulin, että eihän sitä unohda et oma lapsi on sellanen pikkuinen -viikoja vanha- mutta kyllä sen näköjään unohtaa. Harmillista.

Petri on ollut tän viikon lomalla, joka on ollut ihan jees, vaik ei me mitään paljoo olla tehty. Myhäilty himassa. Maanantaina lähdin muutaman ystävän kanssa katsomaan oopperatalolle erästä soolotanssiesitystä. Oli ihanan herkkä ja koskettava tarina, rakastan muutenkin kaikenlaista kulttuuria, esim. musikaaleja ja haluisin mennä katsomaan jonkun teatteriesityksen, jossa on iso orkesteri mukana. Leo piti mua ihan hulluna, et tuollaisista pidän ;) Sen esityksen jälkeen mentiin kallioon. Olin ihan hädissäni jotenkin miten Petri ja Milma pärjää, eikä ne sit loppupeleissä niin hyvin täällä pärjännytkään ja lähdin sitten kotiin. Olin mä kuitenkin ollut muutamia tunteja poissa kotoa ja ois kuulema pitänyt tulla aikaisemmin kotiin kuin 01 yöllä. Henriikka pääasiassa, mutta Leo myös yrittivät saada mua lähtee redrumiin, Henkka ois maksnut mut sisäänkin mutta päätin mennä kotiin seivaa tilanteen. Pitää siis oottaa, kunnes Milma on rinnasta vieroitettu, et voi edes miettiä sen laittamista yöhoitoon tai mun haaveilevan baariin menemisestä illalla, tai sitten kotiin ennen klo 23! :P

Valentine day 09

2009-02-14T13:44:00.000+02:00

Risto: Rakkauden rock --> Soitan tätä petrille hyvän ystävänpäivän kunniaksi, sopii todella hyvin hänen pahaan oloon!!!

Siinäpä se sitten :D hain muutama tunti sitten kahva-apinan kotiin ja kohtajoskus kun Milmula herää niin lähden mun siskon luokse, joka täyttää tänään 22v. Tein aamulla mokkapaloja ja mietin, et missäköhän

Petri on kun se ei vastannut puheliimen, mutta olikin nukkunut sen kaverilla. (ehdin siis miettiä jo et se on salee putkassa tai missälie :p) Mut: Mokkapalojen päälle sopi hienosti valkoinen suklaa ja löysin kaapista 07 vanhaks menneitä tähtikoristeita, oli vähän pölynen kansi, mutta laitoin kuitenkin tuohon päälle. Vien siis nuo muutamat sydämen muotoiset palat siskolle, niin voi nauttia sen on-off-kaveri/poikakaverinsa kanssa ne, ennen illan rellestystä, jos nyt malttavat.

Kuuntelen pitkästä aikaa ristoa! en edes muistanut tätä artista, kun yks päivä kuulin radio helsingiltä tän jonkun biisin. Tää on niin kreisiä musiikkia, tässä ei oo päätä eikä häntää, niin estotonta eikä todellakaan sovi herkkänahkaisille ihmisille eli täytyy löytyy asennetta jos tätä kuuntelee! Ei hemmetti tästä tulee hyvälle tuulelle!!!! vieressä on linkki riston webbisivuille.

Risto: nina, olen palasina
Risto: annukan kaa

Iltatuimaan

2009-02-13T21:41:00.001+02:00

Täällä olen yksin ja ajattelin mennä kohta nukkumaan. Kumma kun tämä (tietokone) netti on niin jumittava, ettei malta! Tää päivä on tuntunut ikuisuudelta. Herättiin jo puol kasi milman kanssa ja aamupäivä menikin välillä milmaa nukutellessa yms puuhatessa, en muista edes mitä tein. Iltapäivästä käytiin Ellaa ja Annia tapaamassa keskustassa. Käytiin pääasiassa kävelyllä ja stokkalla.

Petri lähti tänään ryyppää suvelaan jonkun frendinsä luokse ja kun olin jo aiemmin sopinut annin kaa näkeväni heidät niin en sitten viitsinyt feidaa sen takia, et voin heittää sen suvelaan. Sovittiinet meen bussilla stadista hakee auton. 156:ssa oli tosi kovalla lämppäri eli oli tooosi kuuma. Milma sai sit ihan himeet paniikki-itkut bussissa, yritin vähentää sen vaatteita mut tyttö ei rauhoittunut. Otin syliin (mietin kaks kertaa et onks fiksua, kun seisoo ja oli kiemurteleva tie, et lennetäänkö yhdessä jos tulee äkkijarrutus) no ei lennetty, mut huomas et Milma jotenkin säikky sitä liikkuvaa bussia. Aika pian jäätiinkin pois entisellä kotipysäkillä saarniraiviossa. Milmalla ei ollut yläosassa ku body ja -5 astetta pakkasta ulkona (!) Laitoin myssyn päähän ja puvun kiinni, tytön makuupussin sisään ja soitin Petrille et aion tulla sen frendin luo pukee Milmalle vaatteet ja ehkä imettää. Kun sitten pääsin siihen talon luokse niin milma nukahti. Ei ainakaan bussissa siis itkenyt nälkäänsä ku kylmä ulkoilma rauhoitti niin hyvin. Mentiin sitten kauppaan ja autolla kotiin. Ei se koautomatkakaan mikään rauhallinen ollut. Jossain kehä 1 kohdalla milma alkoi taas huutaa. Hirveesti ei voi pysähtyy, tai heiluttaa toisella kädellä kaukaloa, joka rauhoittaa milmaa autossa. yritin vaan puhua hälle ja keskittyä kaikesta hermostuneisuudestani huolimatta ajamiseen.

No kotona nyt seesteisempää. Hirveen väsynyt milma ollut illan ja pitänyt rauhoitella nukkumaan. Mä katoin animal planettia kun se näkyy meillä ilmaseks tän kuun loppuun. ihanat eläimet <3 Menenpä tästä nyt about tunniks yrittää nukkua ennen ku pitää milma hakee viereen tuhisemaan.

ainiin, sydämeen sattu kun stokkalla näki ihan pienen ehkä kuukauden ikäisen tai pienemmän vauvan äitinsä kanssa. sen itkukin oli ihan sellaisen minipienen rääkymistä. Oli joku virolainen/venäläinen nainen ja sen äitikin mukana. Voi ressukka :( sellasten pikkuisten paikka on lämpimässä ja rauhallisessa kodissa tuutumassa eikä hälyisessä kauppakeskuksessa! Kerkee sitä sitten vanhempana stokkalle. Murr.

2009-02-12T13:57:00.000+02:00

neuvolassa

Tänää oltiin Milman kanssa neuvolassa aamulla. Ihan ikänsä mukaan on kehittynyt. Milma sai Pentavac 2 rokotteen ja ei itkenyt yhtään niin paljoo ku 3kk:n rokotuksessa. Onneks seuraava rokotus on vasta 1v iässä, sitten voikin olla jo vähän kinkkisempää sen jälkeen ;) painoa oli tullut 215g (6235g) ja pituutta 1cm (63,2cm) lisää. Paino on aika laskusuuntainen käyrillä, mutta taitaa olla normaalia kun on täysimetyksellä. Silti terkka suositteli, et alkaisin antamaan kaksi kasvissosetta päivässä ja kun on 3-4 uutta kasvista tullut niin sitten iltapäivään vielä hedelmäsose. En usko et noin nyt aion kuitenkaan menetellä vaan teen kuten _musta_ tuntuu parhaalta :D Tänäänkin annoin muksun vadelmakaurapuuroa ekaa kertaa ja huomenna uudelleen. Sitten kyllä tein ison kasan muutamaa kasvissosetta pakkaseen, et jos sit ylihuomenna antaa kasvista. Tänään tuli postista tiivistelmä meidän käynnistä polilla. Milmalla siis Synostosis suturae sagittalis cranii. Milma heräskin sopivasti ja Petri tuli kotiin :)

2009-02-11T18:57:00.001+02:00

pakko oli ottaa milmasta kuva uus puku päällä, eikä se edes ollut niin kovin iso, ja kun laittaa vähän paksumpaa vaatetta alle niin aion käyttää pukua jo nyt :)

2009-02-11T15:44:00.000+02:00

Claude Debussy: Prélude à l'après-midi d'un faun

Mun mummi osti Milmalle tänää tällaisen, kokoa 74, et menee joskus keväällä tai sitten ei koskaan jos tulee kovin lämpimät ilmat ;)

Porkkana-sipulisose rakuunalla ja mustapippurilla on nam nam :)

2009-02-11T15:02:00.001+02:00

Humpudiaidi humpudiaidi

Josko sitä sais jotain kirjoitettua, ennen ku milma päättää herätä. Se kun aina yleensä herää ku päätän jotain kirjoittaa :) Tänään meillä ois pitänyt olla muskari tai olihan se. Sain Milmalle vaatteet päälle ja se tapansa mukaan vaan huusi kurkku suorana, päästiin rappuu ja hissi ei sitten toiminut. Mua ärsytti ihan älyttömästi, kun muuten olen sellanen et ku jotain päätän ja haluan tehdä ja kun en saa sitä tehdä niin turhaudun ihan kauheasti. Joku oli kait lukinnut hissin jotenkin ekaan kerrokseen ettei ovet auennut. Ei sitten menty muskariin. Jo toinen kerta ku sinne ei päästy ja siitä lystistä on maksettukin. Oikeastaan niitä vauva/lapsilauluja vois yksinäänkin hoilata. Ehkä se pointti on vaan ne muut vauvat, joita voi katsella :)

Ostettiin Milmalle uus pinnis oisko ollut maanantaina... Siitä ei saa laitaa alas ja ihan ylimmälle ei viititty pohjaa laittaa, joten selkä tulee tosi kipeeks kun saa taputella Milmaa pepulle tai heijata sitä siellä. Tuli se tuossa korisängyssäkin, jossa pohja on vielä matalammallakin. Kun on kaikkia näitä ohjeistuksia ja suosituksia niin voisivat teettää kotiäitien- ja isien ergonomiaa koskevat ohjeet. Jotkut ihmiset kun ei tottele kuin korkeampaa auktoriteettia ;)

Milmalle on tullut joku eroahdistuskausi. Sitä on todella vaikea saada nukkumaan. Nyt muutamana päivänä se on alkanut kiljumaan kun se haluaa nukkumaan ja vikisee tosi paljon. Iltaisin saa temppuilla 1,5-2h jotta rauhoittuu nukkumaan. Välillä mä jätän leikin kesken ja otan tytön köllöttelee sohvalle kunnes joku äitiyden sisäinen ääni käskee nukuttamaan lapsen. Jos jollain on joku tosi hyvä kikka saada lapsi nukahtaa siististi ja nopeasti niin pliis antakaa tänne! Onkohan tää joku koettelemus Jumalalta kun olen rukoillut kärsivällisyyttä itselleni... huoh, välillä tuntuu et haluun jättää tän sirkuksen vaan taakseni ja matkustaa timbuktuun (mielummin kuitenkin balille). Ainiin, kapaloon milma rauhoittuu aika hyvin mut se ahdistuu suunnattomasti kun sen kapaloi. siis ensin ahdistuskirkumishuuto ja sitten se rauhoittuu. Sydän särkyy kun joutuu altistaa pienen ahdistusolotilalle mut minkäs voit kun mikään muu ei auta. Helpottaako tämä kun isommaks kasvaa? enkai mä joudu hyssyttelee sylissä toista enää 1-vuotiaana??

Tänää Milma on tasan 5kk. Tuntuu hassulta et on jo niinkin vanha. Eilen katoin sitä hoitopöydällä kun vaihdoin siltä vaatteet et ei oo enää pikkuvauva, näytti niin isolta.

Sunnuntaimöllötys

2009-02-08T16:59:00.001+02:00

Olen varmaan sokerihumalassa, kun kaikki mitä yritän hiirellä tehdä niin menee mönkään ja typotan, tai sitten Milman hereillä olo vaikuttaa epäsuotuisasti mun tietokoneen käyttöön, koska 95% mun huomiosta on alitajuisesti herkistynut hänelle. Siis vaikka tytön isä on lähempänä Milmaa kuin minä. Sokerihumalassa saatan olla myös sen takia, että olen kohta vetässyt napaani 200g m&m's karkkeja. On muuten älyttömän suloisia ja värikkäitä pikkunappeja ja niin hyviä, etten saa otetta itseeni ja sanottua "seis Linnea, nyt pussi kaappiin ja hetki ilman karkkia". Olishan se vaan ehkä 10 minuutin tauko mut silti ;)

Tänään me ollaan siis oltu ihan vaan kotona koko perhe. Olen laittanut monen kerran Milman nukkumaan ja ehkä me odotetaan huomista, että tulee arki. Ainiin ja mennään ostamaan Milmalle pinnis hobbarista, koska tuo korisänky alkaa käymään liian pieneks ja se natisee ja heiluu allaolevien pyörien ansiosta. (Nää m&m karkit muuten kestää tosi pitkään, koska näillä rikkoo helposti kielensä).

Eilen olin shoppailee mun siskon kanssa stadissa. Oli kummallista olla siellä pitkästä aikaa yksin (tai no kaksin, mut ilman lasta). Annu vei nut top kymppiin, koska siellä oli hampoja farkkuja, nyt alessa. Ostin kahdet aika teinifarkut feikkirypistyksineen. En oikeen tajuu miksi. Kotona katoin niit housuja (olin jo poistanut kaikki palautukseen kelpaavat osat housuista), et noh kai näitä nyt käyttä ja olisin voinut siis palauttaa ne ihan hyvää hyvyyttäni. Paitoja en saanut ostetuksi, vaikka olisin halunnut. Ei siis löytynyt yksinkertaisesti. Niin ja paras, ku kähdettiin meiltä annun kaa niin se ilmoitti ostavansa mulle ja petrille sähköhammasharjan! On muuten huippuvehje. Se oli meille ystävänpäivälahja :) Vai pitäiskö nauraa? :D

2009-02-05T12:19:00.000+02:00

Husuken polilla

Käytiin tänään husuken polilla aamusta tapaamassa plastiikkakirurgia. Viime viikolla otetut 3D CT kuvat antoivat milmalle viimeisen siunauksen: Leikkaukseen joudutaan toukokuun paikkeilla. (oli muuten kauniita kallokuvia!) enivei, kirurgi oli tosi mukava, eri ku viimes polilla käydessä. Selitti kallon anatomian synnystä kohdussa tapahtuvaan "ohjelmointivirheeseen" miten on sagittaalisauma lähtenyt luutumaan. Onneks en ole kovinkaan huolissani tulevasta. Kysyin sitten lääkäriltä et ne varmaan aikoo irrottaa päänahan kallosta ja sen hän myönsi, muttei ollut kovin innoissaan kertomassa sen enempää itse leikkauksesta, kun se varmaan on aika brutaalia. Voin hyvin kuvitella kyllä mitä tytön päälle tehdään. Eräässä ruumiinavauksessa olen nähnyt miten päänahka irrotetaan kallosta. Ei kauhistuta! Siis Milman luista ne rakentaa jonkun kehikon, jolla ne saa luut pysymään auki. Sitä sitten odotellessa :)

Polilla odotellessa vastaanottoaikaa, mun viereen istui yhden pojan äiti, joka Milman päätä katottuaan sanon, et hänen poika leikattiin viis vuotta sitten, pojan ollessa 4kk vanha. Pojan pää oli nyt kuin tavallisen ihmisen pää. Mitään arpea ei näkynyt hiusten alta ja muoto oli niinkuin kuuluu ollakin. Tämä äiti kertoi, että lapsen puheen -ja kävelynoppimiseen oli tullut puol vuotta hidastumaa, mut ku kysyin tätä lääkäriltä niin yleensä ei näin tapahdu.

Oli muuten kiva (no kiva ja kiva) nähdä, että Milma vierastaa. Ei siis ole mukavaa, et toinen parahtaa itkemään kun näkee vieraan miehen, vaan että toinen on oppinut kuka on vieras ja kuka tuttu. Olen huomannut, et tuntemattomia miehiä kohtaan Milma alkaa itkemään, kun taas tuntemattomille naisille Milma hymyilee.

2009-01-31T18:54:00.000+02:00

Push the button

Tänää oli kiva päivä. Aurinko paistoi ja oli ihanin pakkassää. Me käytiin milman kanssa lähes puolentoista tunnin vaunulenkillä pirkkolassa ja haagassa. Milmallekin tuli punaiset posket :) sitten Kantsun prisman lähellä se havahtu varmaan liikenteen meteliin ja joku vanhempi mies tuli siihen viereen kommentoimaan, että taitaa toisella olla nälkä kun itkee. Aargh! hyssyttelin siinä sitten tyttöä, kun ihan unessa itki ja en niin kiinnittänyt mieheen huomiota, mut kun ei tajunnut siitä lähteä matkoihinsa, sanoin sitten kyllä. "Kotiin nopeasti syöttämään". Joskus aiemmin ku olin myös milman kanssa vaunuilemassa ja milma itki niin vanhempi naishenkilö kommentoi myös et taitaa olla lapsella nälkä. Just, ihan ku lapset ei muuta itkis!

Tänää on syöty paljon herkkuja. Pyysin aamulla petrilä tuomaan lidlistä ihania suklaanalleja, jotka maistuu aivan kinderiltä ja on tosi makeita. sitten se toi myös suklaakeksejä ja omenastruudelin, joka oli tosi nam nam :) Teija tuli onneks myös syömään herkkuja meille. Harmi vaan, etten ehtinyt hirveesti olemaan Teijan seurana kun Milmaa piti nukuttaa, mutta päätin et joku lauantai aion mennä heille itikseen punaviineilee ja tekee ruokaa. Ekaks pitää saada vaan petri jäämään milman kanssa, vaikka petristä hänellä on oikeus mennä ensiksi ulos kun mä olin viimeks marraskuun lopussa. miehet....

Kuuntelen last.fm sivulta Joss Stone radiota, jossa soitetaan mainstreamia. Vaikka en olekaan ko musiikin ystävä niin väkisin vaan kasvaa halu lähteä ulos bilettää. Ehkä tää on joku pinnallinen olo, koska Teijakin pyys mua tänää tavastialle enkä suostunut lähtee, et oikeesti lähtisinkö edes?

Noh hei sitten!

2009-01-30T09:43:00.000+02:00

Tästä voisi tulla hyvä mieli, tulee ainakin mulle ;)

äiti.

2009-01-30T09:18:00.000+02:00

Oma lapsi on hyvä peili itselle. Voi matkustaa omaan lapsuuteen, vauva-aikaan ja ehkä saada jonkinsortin kosketus johonkin minkä on luullut kadottaneensa kauan aikaa sitten. Raskausaikana mä aloitin matkan itseen, josta nyt ei sen enempää ja joka on jatkunut vahvempana milman syntymän jälkeen. Marraskuussa olin alakuloinen kun aloin miettiä kuka olen. Tajusin oman lapsen myötä, miten noin pienenä saama hoito voi vaikuttaa aikuisuudessa. Taisin siis vähän järkyttyä ja yritin etsiä vastauksia mm. mun isältä, vaikka pitääkin kursia puolet häneltä kuulemastaan pois.

Eilen illalla nukkumaan mennessä mä tajusin, että on mullakin äiti. Tähän asti sitä on vaan elänyt tietoisesti tai lähes tiedostamatta ilman ajatusta omasta äidistä, katkassut henkisen siteen. Aloin siis miettimään, että jos hän eläis niin voisin kiukuta hänelle ja huutaa ja ilmoittaa kaikista vääryyksistä mitä hän on eläessään tehnyt lapsiaan kohtaan(!) Mutta ei siis olekaan ketään jolle voisin sysätä kaikki alkukantaiset pahanolon tunteeni. Lapsella on oikeus kiukuta äidilleen ja äidillä velvollisuus ottaa pahaolo kannettavakseen. Menin vähän hämilleni ja aloin itkeä. Tuli ikävä ja sanoin sen ääneen. Tajusin, että jos mun äiti eläis niin en mä sille voisi huutaa enää. Mä halaisin sitä ja ymmärtäisin, että se teki parhaansa niissä olosuhteissa missä eli, vaikka järkeä tietty olis voinut vähän käyttää, eikä olla niin blondi.

Tää oli hyvä tajuta. Mä tiedostin hänet.

tuttien villi länsi

2009-01-29T20:45:00.000+02:00

ahh. Nyt kun istuin tähän ja ajattelin kerrankin kirjoittaa jotain ajatuksia, tylsää kun on, niin pää alkaa lyömään tyhjää. En siis ole ollut kovin ahkera blogin kirjoittaja. oikeastaan mä vieroksun koko blogin pitämistä. Silti mä kirjoitan, ehkä koska tykkään kirjoittaa. omasta elämästä kirjoittaminen vaan tällä hetkellä tuntuu liian tylsältä vaikka aika rikasta onkin, kiitos koko ajan kehittyvän pikkuneidin, joka mm. on alkanut enemmän ja enemmän kääntymään selältä vatsalle ja tumps vatsalta selälle lyöden päänsä lattiaan. itku.

(kiitos suvi, että kerroit tuosta kuvankäsittelyohjelmasta se on aika huippu kiva :)

Ehkä mun tarkoitus tosiaan on kirjoittaa elämästä Milman kanssa. Siksi noin vauva-aiheinen otsikkokin. Kirjoitin silloin raskausaikana toista blogia, jota itseasiassa on ollut vuoden tauon jälkeen tosi ihahan lukea, koska sitten taas muistaa millaisia ajatuksia oli päässä. mä kun unohdan kaiken niin helposti.

Nyt me ollaan oltu kaksi päivää sisällä. Partsin ovea saati ikkunaa en ole avannut edes laittaakseni milmaa ulos unille. laiska äiti :p Toisaalta mun kasvoissa oleva turvotus aiheuttaa mulle niin saamattoman apaattisen olon ettei huvita edes hiuksia harjata. Tänään mä toisaalta jaksoin keskittyä milman hoitamiseen paremmin kuin eilen. silloin olin tappo väsynyt muutaman aamulla nukutun tunnin jälkeen. Kiukkuinen ja raivoava. Mä olen ajatellut opettaa milman nukahtamaan omaan sänkyynsä. Ensiksi ajattelin, että jätän hänet vain sänkyyn ja yrittäköön nukahtaa sinne. ei siitä mitään tule. Milma höpöttää ja pyörii, hetken olemisensa jälkeen hermostuu ja alkaa itkeä. syliin ja rauhoittelu. Sitten aletaan vispaamaan käsillä jos mä jään viereen silittelemään. Ja päätä käännellään, käsien mukana lentää tutti ja nauretaan. Ok, muka väsynyt? no, tyttö tiukkaan kapaloon huudon kera ja syliin, jossa hyssytellään jonkin aikaa, jotta rauhoittuu ja lähes nukahtaa -> siirto omaan sänkyyn, kyljellä muutama heilutus ja avot uni on saavutettu. Oiskin aina noin helppoa. tänään siis tajusin, että olen yrittänyt nukuttaa milmaa jo kauan omaan sänkyyn. Milloinkohan oppii nukahtamaan ilman mua kokonaan....

Joskus kun milma oli pikkuinen siis joku alle 2kk vanha mä inhosin tutteja. Mulla oli jonkinsortin kammo tutteihin, tein kaikkeni ettei meille tule tuttia tytön suuhun ja ihmiset kummastelli mua et eikö vieläkään teillä ole tutti käytössä. Oli mulla syys tutittomuuteen. Sit annoin periksi. Nyt tutti on jotain todella tärkeetä varsinkin nukahtaessa ja autossa ja rattaissa, ei muuten. Näin kirjoitettuna tuntuu et sitä tarttee aika vähän, mutta sitten ku sitä tarttee parin tunnin välein niin se on kadonnut. siis monta tuttia asunnossa ja etsimällä saat etsiä mihin sen jätit, mulla on edelleen tosi huono muisti. Pitäis ehkä ostaa lisää tutteja ja ripotella niitä ympäri asuntoa.

nyt on sitten kirjoitettu. jos mä tästä sain jonkun kimmokkeen ja sitten keksin taas lisää kirjoitettavaa niin ehkä mä innostun (uudelleen) kirjoittamisesta :) öitäunia.

2008-11-20T15:45:00.000+02:00

Nonni. Tänään menin ulos ja siellä satoi lunta. Tuntui ihanalta kävellä -talvikengät jalassa, tietty- lumen päällä joka narskui. Odotan siis parempaa pakkasta ja isompaa kasaa lunta. Tykkään talvesta tai lumesta, jäästä ja pakkasesta. Ens vuonna voimme mennä jo pulkkailee milman kanssa, vaikka jo tammikuussa.

Mä mietin eilen millastakohan meidän elämä on vuoden päästä. Mä mietin tätä varmaan siksi, koska viime vuonna mä en ois osannut tähän aikaan vuodesta aavistaakaan, mitä nyt on. Ens vuoden syksynä mä olen opiskelemassa, taas. Mä oikeastaan kaipaan kouluun ja opiskelemaan. Mun kolme aiempaa vuotta tuolla amkissa on menneet jokseenkin huonosti ja mulla on aikomuksena panostaan vikaan vuoteen 101 %, varsinkin työharjoitteluihin. Toisaalta mä suren jo nyt sitä, että Milma joutuu päiväkotiin ja mulla ei välttämättä ole joka ilta niin paljoa aikaa olla tytön kanssa, jos pitää opiskella. Pitäisköhän jo nyt alkaa laittaa jotain päiväkotihakemuksia?

mun pää tuntuu nyt niin tyhjältä, että voisin hyvin mennä nukkumaan.

ajatuksia

2008-11-19T12:55:00.000+02:00

Tänään paistaa aurinko ja oikeastaan olisin voinut mennä ulos. Pähkäilin asiaa moneen kertaan, mutta päätin jäädä sisälle, vaikka olin jo lähes päättänyt mennä ulos. Ainainen sisällä oleminen kyllä tekee ihmisestä niin pienen tuntuisen tai mitättömän oloisen! Hirveesti tekosyitä....

Mä mietin kauan, että alottaisin uuden blogin. Mun kirjoitusvimma käy vaan pään sisällä, mutta aina tulee sama ongelma miten saada kaikki ajatukset ulos. Mulla pitäis olla sellanen laite kiinni ohimossa joka ruksuttais mun ajatukset paperille, koska haluan ne ulos mun päästä.

Mä laitoin Milman aamupäiväunille (tai keskipäivä jos tarkkoja ollaan, koska tänään nukuttiin ennätyspitkään) partsille, jossa se nukkui kuitenkin ihan liian levottomasti. Ois pitänyt tyyliin seistä koko ajan vieressä ja auttaa tutti suuhun. Otin siis tytön sisälle jatkamaan unia ja uskomatonta Milma nukkuu edelleen! Eilen tytön nukkumiset olivatkin lyhyitä torkkuja jotka saivat alkunsa kunhan pääsi äidin syliin ja loppuivat kun tyttö laitettiin omaan sänkyyn nukkumaan. huoh!

Mä olen miettinyt tätä aitinä olemista ja tullut kahteen johtopäätökseen. Äitinä oleminen on perseestä. Äitinä olemisen palkitsee lapsen tyytyväisyys. Jos mä olisin saanut "elää" ennalta tätä aikaa epätodellisena, kuten unessa, olisin siirtänyt äidiksi tulemista muutamalla vuodella. Jos mä olisin toisenlainen ihminen, en niin ahdistunut ja oikein kasvatettu voisin nyt olla parempikin äiti, mutta yritän niin kovasti kuin vain pystyn.

Ihaninta tällä viikolla on se, että melli on suomessa pitkästä aikaa ja mä näen hänet sekä saan perjantaina mennä ulos ilman lasta tapaamaan kavereita, jee!

Ehkä mä menen vielä tänään ulos, jos ilma vaan sallii :)